Syyttävä sormi

Unohtui aamulla kirjoittaessani mainita, että paino oli pudonnut jopa huikeat 200 g... Tosin eilen en käynytkään lenkillä, lähestyvän ukonilman takia. Heiluttelin siinä sitten jonkin aikaa kahvakuulaa ja ihailin tummia pilviä, ja näin minä muutaman salamankin. En sitten kyllä enää ollut sisällä, kun alkoi kunnolla satamaan...
Jollain oudolla tavalla tykkään ukonilmasta. Tai ainakin silloin kun se on lähestymässä. Mahtavaa olla ulkona ja tuntea kuinka tuuli yltyy, pilvet lähestyvät ja tummuvat... Lämpimässä sateessakaan ei ole mitään pahaa, voisin kirmailla sateessa vaikka kuinka kauan. Olisi siis pitänyt vaan lähteä lenkille. Höh.

Ei ole vielä menkkoja kuulunut eikä näkynyt. Toivottavasti ei tulekaan...

Tänään on taas kismittänyt olla täällä töissä. Tuntuu, että tulee koko ajan vaan sontaa niskaan täällä. Teit työt sitten kuinka hyvin tahansa, tai et ollenkaan, aina sama laulu. Jotenkin tuntuu, että mua ei arvosteta täällä ollenkaan. On vaan ne muut, joista pidetään, ja vaikka kuinka yritän olla ystävällinen, niin ei se auta. Sääntöjä rikotaan, jos siellä nyt edes sääntöjä onkaan, kukanenkin saa vissiin tehdä niinkuin lystää, paitsi minä. Ehkä ne on vaan kyllästyneet minuun. En minä tiedä. Tulisin nyt vaan raskaaksi niin saisin keskittyä vain ja ainoastaan siihen. Sitten vaan odottaisin, että pääsen äippälomalle niin ei tarvitsisi niidenkään naamoja katsella.
Minähän muka olinkin raskaana tässä jo viime keväänä. Yksi työkaverini oli levittänyt sellaista juorua työpaikallani. Pomoni sitten kysyi siitä minulta suoraan, ja kyllä minä siitä niin loukkaannuin :(

Tällaista purnausta tällä kertaa. Vielä hetki töitä, sitten pääsee taas oman rakkaan kainaloon. Sydän :)

Tältä minusta on tuntunut viime aikoina täällä töissä...


 

Jännitys tiivistyy

Hyvää torstai-huomenta! 

Takana yö, joka meni taas vaihteeksi vähän pyöriessä. Nukkumisen kanssa ei ole juuri koskaan ollut mitään ongelmia - varsinkaan tämän nykyisen mieheni kanssa, mutta monta kertaa tuli herättyä. Nyt näillä helteillä on olleet yöt vähän katkonaisempia. Tuuletin pyörii kyllä, että on vähän viileämpää, mutta nyt hiosti varmasti ukkosen takia. Täällä jyrisi illalla ja yölläkin jonkun verran. Nyt tässä odottelen töihinlähtöä aamukahvin kanssa. 

Nyt on siis menossa kp29/28-29, joten saattaa ihan hyvin japanin lippukin heilahtaa salkoon tänään... Oireita ei ole edelleenkään suuntaan eikä toiseen... tosin viime aikoina en ole menkkoja edes oireillutkaan enää etukäteen... Jännä kuinka nämä oireilut on muuttuneet ihan erilaisiksi kun on tullut ikää lisää. Pms:t, joista kerroin eräässä tekstissäni, on tosiaan vahvistuneet ihan älyttömästi. Mulla ei siis oo ollut edes hormonaalista ehkäisyä ennen tätä vauvan yrittämistä, vaan kuparikierukka, jonka poistatin maaliskuussa. En saa käyttää hormonaalista ehkäisyä, koska minulla oli laskimotukos vuonna 2003. Eli jos tulen raskaaksi, niin otan joko koko raskauden ajan tai osittain Klexane-piikkejä. Onneksi en oo neulakammoinen! :) Ja vauvan takia teen kyllä ihan mitä tahansa, kunhan se nyt vaan tärppäisi... 

Purnausta

Voi tätä tuskan määrää, kamppailen nimittäin tämän blogin ulkoasun kanssa ihan tosissaan. Haluaisin liittää sekä otsikon että kuvan, mutta aina jompikumpi jyrää toisen, ja sitten ne näkyy vaan osittain. Tai ei ollenkaan. Byhyy. Taustaakin vaihdoin, koska en halua että se on sellainen hempeän värinen, semmonen yltiösiirappinen, koska enhän minäkään ole. En ollenkaan. Tykkään mustasta ja tykkään valkoisesta, tykkään harmaasta, mutta tykkään myös kullasta, hopeasta ja violetista.
Ja tuo kuva oli niin ylisuloinen, en kyllä tiedä olisiko sitä saanut julkaista, siinä se nyt kuitenkin on, sanokaa mitä sanotte :)

Kohta olisi taas työpäivä loppuhuipennusta vaille valmis.
Minusta tuntuu että haluaisin vaihtaa työpaikkaa. En ole vakituisessa työsuhteessa, olen ollut tässä virkaatekevänä jo kohta 2,5 vuotta. Ja mielestäni ihan pätevä työssäni, olenhan tehnyt tätä työtä jo jonkun verran aiemminkin, eri firmassa kylläkin. Eri paikkakunnalla.
Meillä vaihtuu päättävä elin tuossa syksyllä, ja sitten voi olla että asioista ruvetaan vihdoin ja viimein päättämään, ja tämä minun virkanihan pitää laittaa avoimeksi.
Nyt meillä on ollut tuolla toisissa tehtävissä eräs henkilö, joka on ollut aiemmin töissä täällä, ja tehnyt myös näitä minunkin hommiani, mutta hän on ollut jonkun aikaa poissa työkuvioista, koska hän on tehnyt lapsia tiheällä aikavälillä.
Kas kummaa, tämä paikka tulee varmasti juuri niillä hetkillä auki kun tämä kyseinen henkilö on lopettamassa edellistä työsuhdettaan, joka oli siis vain määräaikainen pesti. Ja katsotaanpas vain niin hän tulee sen paikan saamaankin. Sittenpä olen taas työttömänä... Oi voivoi.

Nyt lopetan tämän valivalivalin ja keskityn töihin, hetkeksi.
Lopuksi vielä hyvä sarjis, josta tunnistin kyllä itseni vähän liiankin hyvin...

Minä ja heikot kohtani...

Hyvää huomenta. Tänään heräsin kuudelta.. ei ole minun lempihommaa tuo aikaisin aamulla heräily... varsinkin nyt loman jälkeen kun unirytmi on ollut hakusassa niin aamut tuntuu vielä pahemmalta mitä normaalisti... voi huoh. Seuraavaan lomaan onkin sitten taas aikaa... Toivottavasti seuraava loma olisikin jo sitten äitiysloma...

Paino ei vaan laske. Nousee vaan. 82.7 näytti puntari kun kolmena edellisenä päivänä ollut 82.5 ja olen kyllä lenkkeillyt kolmena viimeisenä päivänä, joka kerta sen yli 6 kilsaa ja katsonut mitä suuhuni pistän. Pitäisi ilmeisesti juoda enemmän vettä... Se on ollut minulle aina sellainen heikko kohta....
Nilkat oli taas melko tönköt loppuajan lenkistä. Pitäs muistaa venytellä... siinä toinen heikko kohtani. Oivoi... näitä heikkoja kohtia on paljon enemmän mitä vahvoja...

Japanin lippu-osastolla ei mitään uutta...

Negaa pukkaa...

Hötkyilin ja tein testin. Ihan puhdas nega, apteekin "apteq" -testillä. Ei edes haamua. 

Lenkillä kävin, n. 6.5 kilsaa taas... kyllä nää läskit lähtee.... :) 

Pee.Äm.Äs

Linkitin tämän sivuni myös kaksplussan keskustelufoorumille, olen siellä jonkun verran käynyt lukemassa samassa tilanteessa olevien juttuja.
Terkkuja teille, jotka sitä kautta tulee kurkkimaan tänne minun blogiini... Toiveena olisi, että voisin kirjoittaa mielenkiintoisia ja lukemisen arvoisia tekstejä... :)

Ei saisi valittaa, mutta tämä toimisto on kuuma! Täällä ei ole lainkaan ilmastointia, ja nyt kaikenmaailman häkkyrät ja tuulettimet täällä koettaa kovasti pyöriä, jotta saataisiin edes hieman viileämmät olosuhteet työskentelyyn.
Onneksi työpäivä loppuu ihan kohta...
Saapa nähdä joko japanin lippu huomenna heilahtaa.... toivottavasti ei...
Minkäänmoisia oireitahan minulla ei ole, kumpaankaan suuntaan. Tosin olen huomannut että nykyään olen hirveän kärttyinen ennen kuukautisia. Oikea hirviö-pms-tapaus! Tosin nyt tämä hirveily alkoi jo tosi aikaisin, ehkä joskus jo kp16:ssa. Yleensä alkanut vasta n. kp22. Tuleekohan minusta vieläkin kauheampi kierto toisensa jälkeen? En uskalla edes ajatella.
Yleensä en suutu mistään mutta nyt olen ollut kireä kuin viulunkieli, ja mieskin on ihmetellyt kovasti miksi oon sellainen junttura... Minä joka olen ollut kuin enkeli aina... tai ainakin melkein aina... no joskus ehkä. Harvoin... ;)

Back to work

Tiistai.
Toinen työpäivä loman jälkeen. Jippii. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa muistamaan miten näitä töitä tehdään. Olen siis ammatiltani paperiennyplääjä. Olen toimistossa töissä, työhöni kuuluu paljon muutakin, esim. asiakaspalvelua, rekisterin ylläpitoa ja paaaljon kaikkea muutakin. Joskus tuntuu että pitää tehdä muittenkin työt.

Tämän aamun lukema: 82,5 kg. Yllätys yllätys, jo kolmatta päivää peräkkäin. Olen siis käynyt kerran jo lukemassa 81.9 kg. Eilen tuli tehtyä lenkki, n. 6,5 km reipasta kävelyä sykemittarin kanssa. Aamulla söin puuroa, päivällä rahkaa, salaattia. Päivälliseksi kanaa ja salaattia. Iltapalaksi viinirypäleitä.

Tänä aamuna samanmoinen aamupala ja lounas.

Rättipäivät ei vielä ole saapuneet eikä japanin lippu heilahtanut. Sitäpä odotellessa... nyt siis menossa kp 27/28-29... jännitys tiivistyy....

-Nannu-

Mitähän tästä tulee?

Olet sydämellisesti tervetullut blogiini!

En tiedä mitä tästä tulee, mutta sepä jää nähtäväksi.
Olen kerran aiemmin alkanut kirjoittamaan blogia, ja tulikohan siihen tekstiä n. kolmesti... Luinkin sen juuri läpi, ja voi hyvänen aika, en ollut tunnistaa sitä omaksi tekstikseni... Olen nimittäin muuttunut aika paljon tuossa noin kolmen vuoden sisällä. Paljon on tapahtunut, ja paljon toivottavasti tulee vielä tapahtumaan.

Niin. Hieman itsestäni että pääsette edes vähäsen jyvälle siitä, mistä tässä blogissakin on kyse. Tai ehkä ette pääse... Se on täysin teistä kiinni. Eipäs ole... se on täysin minusta kiinni. Ja millä lailla ajatukseni sattuu juoksemaan milloin minäkin päivänä.
No niin, nyt loppuu jaarittelu.
Olen reilu kolmekymppinen nainen. Olen ylipainoinen. Olen ehkä aina ollut. Olen laihdutuskuurilla. Kyllä, ja tällä kertaa olen tosissani. Tälläkin kertaa. Ei, en saa olla näin lepsulla otteella liikkellä, tuohan kuulostaisi aivan siltä kun olisin jo heti luovuttamassa, mutta ei, ei ei ei.
Lisää minusta: Olen menossa syksyllä naimisiin. Kolmatta kertaa. Yritämme saada lapsen. Olemme yrittäneet jo n. puoli vuotta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuntuu että tuo puoli vuottakin on jo ikuisuus. Mutta jotkut sanovat että eihän se ole vielä aika eikä mikään. Minulle se on. Olen kärsimätön ihminen, haluan saada kaikki heti ja nyt.
Joka tapauksessa, nyt minulla on viimeinkin rinnalla sellainen mies, jonka kanssa oikeasti haluan lapsen. Onhan minulla jo yksi lapsi, mutta hän on jo 15-vuotias.

Nyt tiedätte jo paljon minusta. 
Ajattelin kirjoittaa teille ajoittain (joskus ehkä jopa liikaakin) näistä molemmista projekteista. 
Jos teitä siis kiinnostaa niin seuratkaa ihmeessä, juttuni ovat joskus vähän sekoja, mutta koettakaa kestää :) 

Laihdutusprojektini (edellisin) alkoi siis reilu viikko sitten. Olen alkanut tarkkailla syömisiäni, syön kevyesti, en sorru herkkuihin, paitsi yhtenä päivänä viikossa on lupa olla vähän lepsumpi. Tämän aamun lukema oli 82.5 kg. Tavoitteena on ensin pudottaa sinne 70 kiloon, ja katsotaan sitten seuraavaa tavoitetta. Oli kuitenkin tarkoitus (tai on edelleen) ettei tarvitsisi pukeutua jätesäkkiin omissa häissäni. 
Niin, minulla ei siis vielä ole hääpukua. Häät ovat pienet enkä ole hössöttänyt vuosikausia. En ole sellainen hirviömorsian, en ollenkaan! 
Takaisin siis tähän painonpudotukseen. Olen alkanut syömään paljon marjoja ja hedelmiä. Olen käynyt kerran jopa mustikassa ja voi kuinka ne olivatkaan hyviä! Pakkasessa on nyt melkein 10 kg mansikoitakin talven varalle. 
Olen alkanut myös lenkkeillä, taas. Jalkavaivani takia en ole oikein pystynyt kävelemään pitkään aikaan kunnolla. Nyt yritän, ja sellaisia 6 kilsan lenkkejä ollaan nyt tehty iltaisin miehen kanssa. Tuntuu vähältä minulle, joka on aiemmin talsinut yli 10 kilometriä kerralla... ehkä taas jonain päivänä. 
Nyt minulla on jopa sykemittari niin tiedän kävellä oikeaa vauhtia. Syke on ollut tavoitteena pitää siinä 130 huiteilla. Tukenani on myös Tonalinin CLA, otan niitä nyt tällä hetkellä vaan 2 kpl päivässä, aamulla yhden ja illalla yhden. 

Toivon todella että saan itsekurini pidettyä ja painoni alaspäin, se voisi jopa helpottaa raskautumista. Tässä iässä tuo raskaaksi tuleminen ei ole enää niin itsestäänselvä asia mitä joskus parikymppisenä... 
Nyt olen siinä vaiheessa kiertoa, että japanin lippu saattaa heilahtaa päivänä minä hyvänsä. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. 
Minulla on aika säännöllinen kierto, 28-29 päivää ja tällä hetkellä on siis menossa kp 26. 

Nyt lopetan tällä erää tämän sepustukseni. Toivottavasti jaksoit lukea, jäthän terveisiä minulle kommenttiboksiin mikäli tässä sellainen toiminto on...en muutes tiedä.... :) 

-Nannu-