Mitähän tästä tulee?

Olet sydämellisesti tervetullut blogiini!

En tiedä mitä tästä tulee, mutta sepä jää nähtäväksi.
Olen kerran aiemmin alkanut kirjoittamaan blogia, ja tulikohan siihen tekstiä n. kolmesti... Luinkin sen juuri läpi, ja voi hyvänen aika, en ollut tunnistaa sitä omaksi tekstikseni... Olen nimittäin muuttunut aika paljon tuossa noin kolmen vuoden sisällä. Paljon on tapahtunut, ja paljon toivottavasti tulee vielä tapahtumaan.

Niin. Hieman itsestäni että pääsette edes vähäsen jyvälle siitä, mistä tässä blogissakin on kyse. Tai ehkä ette pääse... Se on täysin teistä kiinni. Eipäs ole... se on täysin minusta kiinni. Ja millä lailla ajatukseni sattuu juoksemaan milloin minäkin päivänä.
No niin, nyt loppuu jaarittelu.
Olen reilu kolmekymppinen nainen. Olen ylipainoinen. Olen ehkä aina ollut. Olen laihdutuskuurilla. Kyllä, ja tällä kertaa olen tosissani. Tälläkin kertaa. Ei, en saa olla näin lepsulla otteella liikkellä, tuohan kuulostaisi aivan siltä kun olisin jo heti luovuttamassa, mutta ei, ei ei ei.
Lisää minusta: Olen menossa syksyllä naimisiin. Kolmatta kertaa. Yritämme saada lapsen. Olemme yrittäneet jo n. puoli vuotta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuntuu että tuo puoli vuottakin on jo ikuisuus. Mutta jotkut sanovat että eihän se ole vielä aika eikä mikään. Minulle se on. Olen kärsimätön ihminen, haluan saada kaikki heti ja nyt.
Joka tapauksessa, nyt minulla on viimeinkin rinnalla sellainen mies, jonka kanssa oikeasti haluan lapsen. Onhan minulla jo yksi lapsi, mutta hän on jo 15-vuotias.

Nyt tiedätte jo paljon minusta. 
Ajattelin kirjoittaa teille ajoittain (joskus ehkä jopa liikaakin) näistä molemmista projekteista. 
Jos teitä siis kiinnostaa niin seuratkaa ihmeessä, juttuni ovat joskus vähän sekoja, mutta koettakaa kestää :) 

Laihdutusprojektini (edellisin) alkoi siis reilu viikko sitten. Olen alkanut tarkkailla syömisiäni, syön kevyesti, en sorru herkkuihin, paitsi yhtenä päivänä viikossa on lupa olla vähän lepsumpi. Tämän aamun lukema oli 82.5 kg. Tavoitteena on ensin pudottaa sinne 70 kiloon, ja katsotaan sitten seuraavaa tavoitetta. Oli kuitenkin tarkoitus (tai on edelleen) ettei tarvitsisi pukeutua jätesäkkiin omissa häissäni. 
Niin, minulla ei siis vielä ole hääpukua. Häät ovat pienet enkä ole hössöttänyt vuosikausia. En ole sellainen hirviömorsian, en ollenkaan! 
Takaisin siis tähän painonpudotukseen. Olen alkanut syömään paljon marjoja ja hedelmiä. Olen käynyt kerran jopa mustikassa ja voi kuinka ne olivatkaan hyviä! Pakkasessa on nyt melkein 10 kg mansikoitakin talven varalle. 
Olen alkanut myös lenkkeillä, taas. Jalkavaivani takia en ole oikein pystynyt kävelemään pitkään aikaan kunnolla. Nyt yritän, ja sellaisia 6 kilsan lenkkejä ollaan nyt tehty iltaisin miehen kanssa. Tuntuu vähältä minulle, joka on aiemmin talsinut yli 10 kilometriä kerralla... ehkä taas jonain päivänä. 
Nyt minulla on jopa sykemittari niin tiedän kävellä oikeaa vauhtia. Syke on ollut tavoitteena pitää siinä 130 huiteilla. Tukenani on myös Tonalinin CLA, otan niitä nyt tällä hetkellä vaan 2 kpl päivässä, aamulla yhden ja illalla yhden. 

Toivon todella että saan itsekurini pidettyä ja painoni alaspäin, se voisi jopa helpottaa raskautumista. Tässä iässä tuo raskaaksi tuleminen ei ole enää niin itsestäänselvä asia mitä joskus parikymppisenä... 
Nyt olen siinä vaiheessa kiertoa, että japanin lippu saattaa heilahtaa päivänä minä hyvänsä. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. 
Minulla on aika säännöllinen kierto, 28-29 päivää ja tällä hetkellä on siis menossa kp 26. 

Nyt lopetan tällä erää tämän sepustukseni. Toivottavasti jaksoit lukea, jäthän terveisiä minulle kommenttiboksiin mikäli tässä sellainen toiminto on...en muutes tiedä.... :) 

-Nannu-